Villa Unholan illat täyttää eleganssi ja sofistikoitunut kosketus.
Laajensin audiokokonisuutta ja sattumat sakeaan keitokseen saivat jatkoa. Valkoakaasiaan verhoiltu ydin kuplii kun ostin Billie Holidayn: Lady In Satin LP:n. Vuosi ennen Lady Dayn kuolemaa levytetty 180gr vinyyliin puristettu kuikanlento yli tyvenen. Surullinen vinyyli, hauliryöppy oli jo matkalla tätä tehtäessä.
Kevyempää tunnelmaa kohottamaan ostin Studio One:n SKA kokoelman sekä “Mr T.N-T:n eli Lee Dorseyn Greatest Hits levyn.
Salongin lukunurkkaus kaipasi katvetta ja kätkin sitä Palmulla. Kaiken kaikkiaan kohtuuton askeesi, nihilismi ja nuukuus tuotti hedelmällistä lopputulemaa. Kelpaa kajossa istuen jättää digitaalihelvetti taakseen.
Viikonloppu meni hyvinkin urheilullisissa ja tervehenkisissä merkeissä ja näiltä osin Angriff oli poissuljettu.
Nihjake, tuo mykässä nurkassa mustia kiviä natusteleva olmi pimeästä, neuvoi ottamaan sunnuntai-illasta kaiken irti. Näin tein ja nautin siitä täysin rinnoin ja aion nauttia jatkossakin. Muidenkin kannattaa harkita Sunnuntairytmien uusimista tyystin. Ennenvanhainen kiemurtelu odottavasta maanantaista kannattaa sulkea pois mielestä ja kruunata Sunnuntai irtiotoin, pohjakosketuksin, rentoutuen tms.
Näin viikkorytmiin saadaan yksi ylimääräinen vapaapäivä, kun odottava seipään nokassa istuminen jää pois…
Maanantai aamukin alkoi perinjuurin miellyttävästi. Itella kantoi lohdukkeen kotiovelle ja kupliva pirskahtelu sai alkaa tulevalle viikolle.
Muistattehan Lohdukeriitit jotka ovat niin kovin erityisen tärkeitä ja ASIA muodostuu primääritarpeeksi. Näin liito taivaan kanteen esineen tms kanssa voi alkaa ja uusi kumppani osoitetaan tervetulleeksi.
Nyt kotonani sain aivan estotta surista sisäänpäin ja sulin seinää pitkin alas eteisen lattialle raskaasti hengitäen kuin auraansa vetävä härkä. Kaikki toimet joita tein, eivät välttämättä olleet tietoisia ratkaisuina. Muutama kiehnäys yninävenytyksellä. Pyörähdellen avaamattoman paitapaketin päällä kuin Kissa kissanmintulla. Maanantaiaamu päärynäpörhelön (Smoothie) myötä oli puketissa. Oli ihana naukaisten liukua Harbortown Bobber Dickien sisään. Aivan suorastaan SOLAHDIN ja pirta näinmuodoin sai uutta ilmettä.
Jaska blogissaan kyselee pää vinossa jotta mitä teistä jää jälkeen ? Olenkin monasti tullut moista mietiskelleeksi joten omalta osaltani voin todeta : Siirtyneet mannerlaatat……
Hauskaa viikonloppua kaikille ja jatkakaa aprikointejanne väistyvin katsein kun heikottaa. Minulle kaikki on kristallin kirkasta ollut aina, ihan aina
Kallion Kyy oli kaukomailla muistanut minua. Sain upean Vintage julisteen. Se jos joku laskeutuu residenssiin, jahka löydän sille paikan. Ehkäpä kuunvalokylpylään? Kehystän sen ja etsin paikan. Ketujevitsiltä saamani ”laaksonaisema” (enstemäinen ylävasemmalla) on vielä vailla seinäpaikkaa ja elän kiivaita aikoja näillä näppäimillä, eli juuri nyt, ei eilen, huomenna tai koskaan……..
*Tähän vaimeaa surinaa*
Eilinen iltapala oli taas vailla vertaansa…..kuten aina. Parhaista raaka-aineista valmistettu naudan sisäfilepihvi ja raikas salaatti. Cabernet Sauvignon rypäleestä valmistettu luomupunkku Trapiche aateloi kokonaisuuden. Musta toi luomu on tosi tärkeää, koska juuri nämä perusrypäleet on hirveen herkkiä eri nyansseille. Olen aina, ihan aina lähtenyt siitä että luomuviineissä korostuu paremmin eri rypälelajikkeet. Argentiina muuten on mun juttu, mitä punaviiniin tulee.
Salaattia piristin Solera tynnyrissä vanhennetulla Aceto balsamico trazinionale di Modenalla, eli perinteiselä modenalaisella balsamietikalla.
Kyseisissä tynnyreissä muuten vanhennetaan mm. sherry, madeira, marsala, sekä Mavrodafni joka on kreikkalaista tummanpunaista väkevöitettyä jälkiruokaviiniä.
Myös muscadelle ja muscat niin ikään vanhenevat samantyyppisissä tynnyreissä.
Salaattiin piilotin ihan omaksi ilokseni mintun lehden. Käytän useasti tätä kikkaa sellaisissa salaateissa joiden perusolemukseen se sopii. Ihan kaikkiin ei kuitenkaan. Jotenkin sitä mieli pirskahtaa ja alkaa kujeileva poreilu kun mintunlehti säkenöi nielussa. Joskus tippa limeä ajaa saman ilkamoivan pikku pilan, jolle tämän tästä sen kohdalle sattuessa kikatan sisäänpäin kämmensyrjällä virnettä peittäen.
Dynamiikan delikatééna ei mikään inhimillinen ole minulle vierasta.
Parhain terveisin: Afroditen poika Gaylord M ” Delikaté” Focker
Kesää odotellesa joutuu istuinta lämmittämään näillä videoilla. Tämän ja muutaman muun tälläkin vilahtaneen klipin saa kokonaisena TÄÄLTÄ
Oman tilaukseni sössi oma asiamiesposti kun ei laittanut mulle ilmoitusta Mosaan tulleesta artikelista. Oli sit sekin lähtenyt takaisin Zackille ja Scotile One World Studiolle kun en ollut noutanut.
Ilmoitin asiasta pahoittelujen kera jotta vika on suomenpäässä eikä suinkaan siellä. Liikeenharjoittajilta tulikin maili maili jotta laitettiin sulle uutta tulemaan. Kohtuullisen reilu meininki… suosittelen putiikkia varauksetta mikäli tämäntyyppisistä asioista tykkää.
Olen pikkusen väsähtänyt jatkuviin kyselyihin koskien sigeeraustani Gaylord M Focker. Tämän tästä asiaa sivutaan ja putsataan pöytä kerrasta ikävien epäselvyyksien ja väärinkäsitysten välttämiseksi. M singerauksessani eksplikoi seuraavaa: Maximus, Mighty ja Marvelous.
Vaatimattomana ja sisäänpäinkääntyneenä eksentrikkona käytän vain yhtä M kirjainta. Tutuilleni, ystävilleni ja luotetuilleni on tullut tavaksi käyttää dynaamista kutsumanimeä Mr Triple M. Toivottavasti asia on nyt selvä teille kaikille pikku harmaahiirulaisille.
Ikäväkseni jouduin luovuttamaan mitä Perfidia nimisen kapaleeseen tulee. Carola ei täälläkin youtube emppauksen muodossa esiintynyttä taivaatpiirtävää kipaletta koskaan levyttänyt. Näiltäosin ympyrä siis sulkeutui ja päädyin päivittämään hankintalistalleni Phyllis Dillonin version. Kyseinen versio muuten oli enstemäinen kosketys kappaleeseen. Kertakaikkisen hieno versio eikä sitä hakkaa ikinä milloinkaan ei Nat King Cole, Trini Lopez tahi Julie London.
Eilen tulin ostaneeksi Ben E Kingin levyn. Siinä ei ollut sitä kaikkialla pilalle hangattua Stand By Me:tä. Sen varmasti tunnistatte, vaan ette siinä olevan ensteviikolla 100,000 myynyttä The Record kipaletta….Nasta keräillä takaisin talteen Hittejä jotka vouas aikoinaan C-kasetilla. HELL JEA !! Lee Dorsey, Otis Redding, Marvin Gaye Jerry Lee Lewis, John Lee Hooker etc etc… He joiden tahtiin piirrettiin eilinen joka pohjautuu nykyisyyten, eli minut…MMMMM *matalaa sänkykamari yninää*
Nyt nuo ihanuudet raikaa valkoakaasiaverhoillulta skraitaltani täällä Conqueror Ball Roomin salongissa….
Eilinen päivä oli raskas, jouduinhan siirtämään nokanderin lyhyehkölle kuntoutusjaksolle. Näköjään tämä kevät aikaansaa anarkiaan taipuvaisen psyykkeen epavakaaseen tilaan.
Sitten itse asiaan: Profiilinkohotuksen myötä olen taas yhtä kokemusta rikkaampi, joten olkaa hyvä:
Sensitiivi Fockerin matka taiteen neulansilmään ja hiukset nostattavien aarioiden pyörteisiin.
Eilinen Oopperailta oli aivan loistava. Satavarmasti menen uudestaan, sen verta oli elähdyttävä kokemus. Isopomo Viikistä osasi oivallisesti ohjastaa, kun mietiskelin mahdollista asuvalintaa ja sen soveliaisuutta.
Oopperaan mennään rentoutumaan eikä pukeutumaan.
Eittämättä oivasti muotoiltu. Mitä rentoutumiseen tulee, itselle tuli puutostila kun ei ollut Ekholmin arkkua, tyynyjä ja villasukkia. Siitä miinus.
Paikalla oli monenkirjavaa leisuuria ja distribuutio oli laaja. Tyrmääviä leidejä, Kissoja, Lauttasaaren mummoja turkeissaan sekä myös arkisempaa Mellunmäki slipoveriosastoa.
Parvelta kaikki näytti hyvältä ja oli äärimmäisen nautittavaa kautta linjan. Väliajalla nautittu Viski rauhoitti tunnemyräkän kourissa pyristelevää rintaa, eikä Kamferitippoja tarvittu.
Herrasmiehenä aprikoin hetken josko kahvin aveciksi tarjottu Amaretto olisi liian ehtivää fröökinälle vaan ei. Pohjakosketukselta vältyttiin ja kokonaisuus pitäytyi hyvän maun rajoissa eikä elettäni tulkittu lian tungettelevaksi tai rohkeaksi. Vaikkakin saatan ajoittain melkoinen uskalikko ollakin.
Toki on paljon kihomatoja esim. Mäntsälässä (persferiassa) joille moinen hulppeus on snobismia. Mitäpä muuta voisi pyllistävältä persklovnilta odottaakaan näin kansojen risteystä mukaillen. Luonnollistahan se kai on, kun oma ajankäyttö ja puitteet ovat kärsineet jo vuosia vakavasta atrofiasta. Vaikean ja pitkäkestoisen minäköyhtymisen seurauksena on terä dynamiikalta lyöty kiveen ja santa viskattu rattaisiin.
Eikä unohdeta anaalipenetraation jälkeisen tunnemyräkän kourissa kiemurtelevaa ahdaslonkkaista hattarapaakkua. Jaska on niinikään on tuominnut profiilinkohotukseni ja niltäosin julkisesti potkaissut kommenteillaan itseään munille. Antaa kaverin teloa ihan itseins toimesta itseään, joten ei aihetta varsinaisille toimenpiteille. Sitä paitsi, moiseen epäkuranttiin ainekseen ei välttämättä eheytys pure. Kura on kuraa ja kaunis paperi ei paskasta konvehtia tee.
Edellä mainittujen nimimerkkien läsnäolo ei kyllä haisaappaat elämäntapaimperiumin profiilia nosta. Vaan minkäs teet, trendisetterin on oltava edelläkäviänä epäonnistujille ja jätettävä jälki historiaan.
Postskriptumi
Suosittelen varauksetta Oopperaa kaikille. Mielissä onkin jo tittelikirjon laajennus ja Presidentti, Tapiiri, nähtävyysmatkailija ja pyhiinvaeltaja saanee vielä kulttuuriattashean rinnalleen…..
Hollantilainen Christiaan Huygens (1629–1695) kehitti ensimmäisen käyttökelpoisen heilurikellon, joka myös Villa Unholaan tullaan saattamaan. Mummoni Helmi Wilhelmiinan kello, jonka Akseli Helmille skaffas, on nyt rakkaudella korjattu ja raksuttaa niin kuin silloin joskus…
Kuinka ihmeellistä onkaan että 1580-luvulla Galileo Galilei (1564–1642) hiffasi, että samanpituisten heilurien heilahdusaika ei riipu painon koosta eikä heilahduskulmasta, vaan se on vakio.
*Kämmenet poskille ja syyyyväääää sisään vetoa joka päättyy keveään NIH ! huokaukseen*
On nimittäin niin, että kellon korjasi kelloseppämestari suvusta. Paljonhan on ihmisiä joille kelloksi käy joku patteritoiminen muovikehys jonka huolenpidoksi ennen roskiin joutumista riittää patskun vaihto.
Villa Unholassa moinen haistapaska, eli ”kertakäyttökrumeluuri” herättää lähinnä hilpeyden sekaista halveksuntaa.
Mummon kello avattiin ja sen huollettiin, osiakin uusittiin. Tarkemmin ottaen niitä jouduttiin tekemään itse. Hopeoitu kellotaulu oli hyvässä tikissä kun siihen ei ole kläämäkäpälät sorminensa sekaantuneet.
Itse kaappi vielä viimeisteltiin puuhoito öljyillä ja mitä kalleimmalla mirhalla. Kellokoneisto itse oli kovin monimutkainen ja seppä sen logiikan kanssa kanssa tovin joutui aprikoimaan saattaakseen sen täyteen lentoonsa. Sitä käytettiin ja säädettiin. Kellon ajassa pysymistä kompensoidaan taulua / Koneistoa (vai mikähän se nyt oli) kallistamalla.
Westminister tyyppi lyö vartin välein. Mainittu sointiväli on paljon käytössä esim. merillä ja näiltäosin ympyrä sulkeutuu. Onhan Meri osa minua eli Havet i Mig. OUTEHELL JEA !
Tarkempi trabortti kera kuvin ja detaljein tulossa myöhemmin.
Aikoinaan kun käsityötaito oli arvossaan, oli kaappikellon seinällekin laitto osa kellosepän tointa. Kello kun käynnistetään seinälle, sitä käännetään siten että heiluri osuu kolmen kohdan mittarissa toiseen ääreen -> kuuluu NAKS. Välitön siirto toiseen ääreen josta kuuluu niin ikään NAKS.
Vasta sitten kello keskitetään 0 asentoon. Meilläpäin asioita tehdään niitä kunnioittaen ja arvossa pitäen. Katoavat taidot jotka mahdollistivat mitä moninaisimman mekaniikan virheettömän käynnin, ovat mielestäni ylläpitämisen ja kunnioituksen arvoisia seikkoja. Kelloseppä sen minullekin tulee asettamaan perinteitä kunnioittaen
Paljonhan ihmiset leikkaavat, liimaavat ja ostavat uutta kahden markan roskaa roskan tilalle.
Kello muuten vedetään kerran viikossa. Joka maanantaiaamu Villa Unholan täyttää yninän ja maiskutuksen sekainen tossujen kahina joka päättyy RAKS-RAKS-RAKS vetoääneen…Jo kohta vesi porisee ja onkin pannukahvin aika……..
Sitäpaitsi: En ole koskaan tottunut digitaalikelloon. Silmiin särkee se iljettävä vihreä numero joka tuijottaa……
Sulava sukellus hienestuneelta Enchanterierelta populaarikulttuurin neulansilmään ja äijäenergiaan. Iipein kautta se sitten tuli. Kaikkien aikojen riehakkain ja legendaarisin livetaltiointi sitten ties minkä…..
Minunkaltaiselle Alfaurokselle ja hopeaseljälle se laskeutuu, en sitten tiedä miten te tinasepät, panhuilun ystävät,toppahousuposetiivarit tähän suhtautuisitte. Kummempia ei sovi odotella kirkonpolttomusiikin tahtiin makkaraperunoita lehmännahkaisessa Irwin stetsonissa ahmivalta nilkkuribuutsilta. Sekin sektori on näiltäosin tod. näk yhtä tyhjää ja juuretonta muovia kuten aina ennenkin.
Ehdottomasti populaarikulttuurin terävintä kärkeä Live At Star Club. P-I-S-T-E.
Tämän levyn tahdissa muovattiin paljon sen ilmestymisen jälkeen monta unohtumatonta hetkeä joihin olen palannut kättä polviin lyöden tämän tästä.
Helvetin tuli on Killerin elämönkerta joka muuten kannattaa lukea..
