Kateltiin friidujen (kahden snadimman) kanssa Bolt. Melkoisia temppuja tekivät siinä leffassa ja hyvin meni yksiin koiralla ja friidulla. Parhautta heti alussa se moottoritiekohtaus sillä potkulaudalla, kunnon takaa-ajoa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Eikä pidä unohtaa Boltin kerjuuilmettä tai varjoon peruuttamista. Isommilta tunnemysrskyiltä kyllä tälläkertaa vältyttiin.
Aika ikävää kuitenkin että kavereina on herkkydettömiä ja tunteettomia Neandertaaleja. Kävi ninmittäin niin että kun kovasti kehuin kyseistä leffaa posket hehkuen, minua katsotaan kuin halpaa makkaraa. Katsotaan kysyvä ilme naamalla ja todetaan jotta: HALOO FOKKER sehän on ANIMAATIO !
Entä sitten, takaa-ajokohtaus oli hieno. Mitä sitte että se oli animaatio. Katsotaanhan sitä kuitenkin esim Ocean Eleveniä jossa KAIKKI onnistuu siinä ei ole mitään ihmeellistä. Katsotaanhan sitä Mission Impossiblea jossa se lyhyt piilokoroissa käyskentelevä hamastahanamainos touhuaa yhtä sun toista. Niissäkö ei siitten ole mitään ihmeellistä ? Samat tyypit myös krititsoivat mun villasukkien käyttöä. Se on sitten hauskaa kun kuljen kesät talvet villasukissa. Kuitenkin näiden jätkien mielestä Pertsa ja Kilu on koviä sällejä. Ne vetelee pipo päässä kesällä ja siinä ei ole MITÄÄN ihmeellistä.
MENKÄÄ ITSEENNE !
Synttärit oli ja meni. Vaikkei ne ihan Perry Comon tahtiin Martini lasi toisellä kädellä menneetkään, oli varsin miellyttävä sessio.
Pitkästä aikaa Sunnuntai jolloin ei tarvinnut Valkurenritin tahtiin väistellä valojuova-ammuksia. Puhumattakaan Stuka angriffista vaikka huiksiin hiukan koskikin. Maanantai aamunakin olo on tottapuhuen kuin ajalta, jolloin kaikki oli vielä mahdollista.
Avojaloin juoksu kasteisella nurtsilla äidin avoimeen syliin. Väitän jopa muistavani mille jäätelö maistuu noina kesän kuumina hellepäivinä………
Teille voin kertoa että olen aina ollut Mac ihminen. Olen sen tiennyt jo pienestä pitäen, jo aikana jolloin koko Maccia ei edes ollutkaan…..tiesin sen jo silloin
Olen tuntenut sen sen sisäisen palon joka vimmattuna ajoi minua. Siihen huutoon jonka mykkä suu tyhjässä nurkassa huusi, ei Windows koskaan kyennyt vastaamaan.
Macin kanssa tunnen olevani ehyt ja sees, olen kotona ja ympyrä on tietyllä tapaa sulkeutunut. Monelle aikoinaan on selvinnyt esim. oma seksuaalisuus. Kysymykset jotka velloivat levottomassa mielessä, ovat aikanaan kullekin ratkenneet. Hetero, lesbo tai Homo. Toiset ovat havainneet kuinka ihanaa onkaan käyskennellä leningissä pienen pienet helmet kaulassa. Joillekin on ollut selvää jo alusta pitäen kumisaappaan käyttö efektilaitteena. Taistolaisuus, Kokoomusnuori, Demari tai Vihreä, asioita on niin paljon…
Minulle kaikki on ollut selvää jo hyvän aikaa. Mulle on ollut alusta asti selvää että olen Mcintosh, enkä individualistina voi hyväksyä että joku tai jokin kahlitsee luovuuttani
Hienostuneen hillitty näppis
Apple Cinema HD Display-näytön avulla voin nauttia täysipainoisesti multimediasovelluksista, grafiikoista ja kuvanlaadusta. Esim Red Tuben toisto oli silminnähden sävykkäämpää.
Ei enää buutteja levyasemien palauttameiseksi. Ei minkäänlaisia kompromisseja ja paukkulankavirityksiä. Ei itsekseen saastumista ja levinneitä rekisteritiedostoja. Jotenkin tää Mac on enemmän mua, Windows ei ole mun juttu eikä se sitä ole koskaan ollutkaan.
Koskaan ennen ei digitaalitekniikka ole tuntunut tältä kuin se nyt tuntuu. Olo on kuin nipulla parsaa jonka päälle valutetaan voisulaa……….GRRRRR
Gaylord. M. “Apple” Focker
BTW !
Synttärit on huomenna ja 6.2 ja odotan kovasti lahjoja kansalta. Viimevuonna kansa yllätti kivatsi pienehköllä kantaattiesityksellä jota sain seurata parvekkeeltani. Lahjani oli pieni viiteen osaan jakautuva näyttämökantaatti nimeltään: Cantiones profanae cantoribus et choris cantandae comitantibus instrumentis atque imaginibus magicis
Fortuna Imperatrix Mundi
Primo vere (Kevät) – sisältää myös kohtauksen “Uf dem Anger”
In Taberna
Cours d’amours
Blanziflor et Helena
Pääosa musiikin rakenteesta perustuu ajatukselle onnenpyörän pyörimisestä jonka ympärille on sijoitettu neljä lausetta.
Regno. (hallitsen)
Regnavi, (hallitsin)
Tum fine regno, (hallitusaikana on päättynyt) Regnabo , (tulen hallitsemaan)…………..aina…NNNNGH *Tähän puistatus jonka vaivoin peittelen kämmensyrjään*
Onnenpyörä pyörähtää jokaisen osion sisällä, joskus jopa musiikkikappaleen sisällä.
Ilo muuttuu katkeruudeksi ja toivo suruksi. O Fortuna, ensimmäinen Schmellerin toimittaman julkaisun runo, täydentää tätä ympyrää. Se muodostaa kantaatin ensimmäisen ja viimeisen
musiikkikappaleen, eli aloittaa ja päättää liikkeen, mutta liike voi jatkua aina vain uudestaan……… UOOOOHOOOOO*SUONENVETOA JALKAPOHJASSA*
Klippi Tapanilan torilta viimevuodelta. Ottakaa hyvä asento ja säätäkää volyymia riittävästi.
O Fortuna
velut luna
statu variabilis,
semper crescis
aut decrescis;
vita detestabilis
nunc obdurat
et tunc curat
ludo mentis aciem,
egestatem,
potestatem
dissolvit ut glaciem.
Sors immanis
et inanis,
rota tu volubilis,
status malus,
vana salus
semper dissolubilis,
obumbrata
et velata
michi quoque niteris;
nunc per ludum
dorsum nudum
fero tui sceleris.
Sors salutis
et virtutis
michi nunc contraria,
est affectus
et defectus
semper in angaria.
Hac in hora
sine mora
corde pulsum tangite;
quod per sortem
sternit fortem,
mecum omnes plangite!
Nyt kun pandoran lipas on avattu ja heikko kohtani (elokuvat) on paljastettu, lienee aika raottaa lisää salaisuuden huntua. Olen nimittäin parantumaton romantikko.
Te mitättömyydet, jotka käytätte aikanne tätäkin paskaa lukien, voin kertoa että olen aina ollut ihminen. TUNTEVA OLENTO !
Te pikku palleroiset ja harmaahiiret jotka olette valmiit jakamaan elämän ihania kohokohtia ja prinsiippejä, voin teille kertoa asioita. Elämä koostuu hetkistä jotka muistettiin, eikä hetkistä jotka elettiin. Eikö ? Mitä siten jos nyt vähän tyrskähti yhden elokuvan aikana, mitä nyt yhdestä ylilyönnistä….
MITÄ SITTEN !
Kaiken kaikkiaan viimoinen Lauantai meni hienosti vaikka styommeni karrelle poltinkin elokuvan aikana ja sen jälkeen erivärivalojen loisteessa.
Myötähäpeän ja itseinhon lävistämänä valmistamani illallinen oli omastakin mielestä varsin jämpti ja sovelias. On nimittäin niin ettei kokoperunaa ja suolakalaa ole voittanutta, puhumattakaan mädistä smetana ja sipulisilppupedillä. Jälkiruokana syöty marjapiirakkakin oli taidonnäyte palvelusväeltä. Se kyyditettynä pannukaffeella, arrakkipunsilla ja käsintehdyllä Kuubalaisella lievensi inhoa ja häpeää jonka koin murtaessani leipää noiden keskinkertaisten ja tapettiin häviävien paskiaisten kanssa
Huolimatta siitä että nuo vieraiksikin kutsutut nilviäiset, parasitit ja verenimijät revittelevät henkilölläni, oli niillä hyvääkin ajatusta pikku vierailullaan.
Tuomisina sain yrttijuomaa jonka etiketissä komeilee hieno pahkasian pää.
Skraittaan Cashia joka niinikään oli napakymppi osastoa. Aikasta mukavasti tuo kakkospuolen kutosbiisikin kulminoittaa sen paviaaniseurueen jotka täällä visiteerasi.
Edustavan kahvikkosetin sain jos tänne eksyy parempikin vieras. Kulta muuten kimaltelee kynttilänvalossa kivasti. Kelpaa kahvitella kun kimmelvalööritanssi leikii minussa joka itsekin olen puhdasta kultaa, eikö ?
Kieltämättä täytyy tunnustaa että korttitalo murtui täysin. Tarkoitus oli että pidetään nk. äijäilta elokuvien ääressä.
Kuinka ollakaan elokuvan edetessä, nuo luolamiehet TÄYSIN herkkyydettömät barbaarit eivät ilmettään väräyttäneet. Mitä tekee Fokker? Romahtaa täysin ja se infernaalinen rutina korvassa kuului varmaan naapuriin asti. Silmät sumenivat täysin ja olin lähestulkoon syyntakeettomassa tilassa, niin alttiina kuin vain ihminen olla voi. Olin äärilaidalla, edessäni pohjaton kuilu ja pudotus häpeään. Pala kurkussa kiristi ja pyrki ylöspäin. Nielemällä ja rykimällä sain sitä vaivoin kahlittua. Ei paljoa puuttunut että se möykky olisi lennähtänyt kurkustani ja täysin pidäkkeetön huutoitku olisi ollut totta.
Istuin kahden kylmän kiven, täysin tunteettomien PASKIAISTEN välissä ja purin hammastani turhaan niin tur-haan.
Valtaisat kyyneleet vierivät poskilla kun elokuvaa oli mennyt vartin verran ja sisälläni asuva ihminen astui karmit paukkuen esiin. Aika ikävä huomata että koetaan kiusallisena minun olennouma, olennouma jota kätkin maailmalta ja varjelin pahalta.
On T-O-D-E-L-L-A ikävää että koetaan kiusallisena mun henkilö ja se ETTÄ M-I-N-Ä OLEN IHMINEN ! TUNTEVA OLENTO !
MÄ OLEN IHMINEN ENKÄ MIKÄÄN KONE SAATANA! MUA KUULUU RAKASTAA! EIKÄ POLKEA TAI SYSÄTÄ !
*krhm*
mä osaan olla…….anteeks.
Gaylord ”Tears In Heaven” Focker.
Kuva lainattu pornograafikko Tarmo “mitättömyys” Pokelan blogista.
Saatuani faijan tekemän renginkaapin seinälle, latasin sen erityyppisillä näkäräisillä. Nyt siellä on Single Malttia, perus Blendiä, Brandya ja Akvaviittia. Kaikki serviisi on sofistikoituneeseen käyttöön, eikä suinkaan juominkeihin tarkoitettua.
Uutena tuttavuutena ostin sinne Absinttia, Onhan absintti ollut kautta aikain taiteilijoiden suosimaa. Sibelius, Aho ja Gallen Kallela näin muutamia mainitakseni.
Mikäs sen hienompaa kuin tarjota vieraille tekijäisiksi Absintti tömssy. Absintti ja sokeripalan läpi valutettu kylmä seissyt vesi lienee sovelias ja jämpti. Jälkiruokahömssynä luonnollisesti erittäin hienoa arrakkipunssia…….
On kuitenkin syytä pysytellä sofistikoituneella tiellä, ottaen huomioon oma alttiusosamäärä mitä lutraamiseen tulee. Oheen ei niin kaukaa haettu esimerkki:
Mussa on varmaan joku vikana :/ Tollanen lätsä friidun dunkussa kyykyttää. Kyse on kaiketi täysin viattomasta pikku jutskasta eikä suinkaan mistään saapasfetissistä. Broidi tossa jo tokaisikin jotta: Vaikka valot onkin päällä ei se tarkoita että ketään olisi kotona.
ENHÄN MÄ JUMALAUTA KUITENKAAN NAISTEN KENKIÄ KERÄILE JA NUUHKI NIITÄ……………vielä
Tuossa tuolilla jalkojain lepuuttaen olen huomannut että sitä tulee sloknattua kun hiljaksiin kuuntelee skraittaa. Nyt kelpaa hetken hengähtää kun viskit ja brandy on kätösien ulottuvilla, eikä appelsiinikuoppaista pakaaraansa juurikaan tarvitse nostaa tädennystä varten…
Kelpaa käydä ja arkku ohittaa matkalla renginkaapille. Eilen saapui Afganistanista tilaamani käsinsolmittu matto ja täytyy sanoa että olen tyytyväinen.
Kuviokerronta näissä tämäntyyppisissä kielii seudun/kylän omasta leimasta. Matto on värjätty luonnon värein ja on todella kelpo askeltaa. Solmutiheyttä en uskalla arvata, varsinkaan kun en sertifikaattia siitä saanut. Toisaalta, mitäs noista matto kun matto, lattiallahan se vain lepäilee.
Tällaisista käsinsolmituista maton myynyt beduiini tai tataari,mikä lie sanoi: Ne paranevat mitä enemmän niillä kävelee. Solmut kuulemma menevät tiukemmalle ja näiltäosin kvaliteettiodotukset voidaan siirtää suuremmalle.
Paljonhan sitä ihmiset käyskentelevät Ikeasta ostetuilla viskoosi yms keinokuitukokonaisuuksilla, ei siinä mitään pahaa ole. Minusta on ihan ookoo jos vaan kelpaa ja ylipäätään pystyy moiseen vielä senkin jälkeen kun on itseään silmiin peilistä katsonut. Se on hyvinkin tavallista ja kukin tyylillään, kukin toimii omista lähtökohdistaan……….
Jalopuisen kätkö, tuo kaikesta päätellen akaasiaan verhoiltu analoginen uumen on osoittautunut salongin kiintopisteeksi. Musiikkia kuunteleekin ihan eri tavoin. Monasti sitä heiluu jotain ihan “mitätahansa” puuhaa vaan nyt kelpaa tovi istahtaa.
Levymessuilta aikoinaan ostin Sylvester Aholan vinyylin. Juuri sen joka mulla oli aikoinaan C-kasetille tallennettuna. Aivan loistava levy. (Sisältää muuten Aholan itsensä haastattelun) Hienosti Ameriikan siirtolainen murtaen kertoo taustoistaan…
Aholan mukana levyllä soittaa The Rythm Maniacs, Night Club Kings, Ambrose and His Orchestra, The Ryhthm Eight, Philip Lewis Orchestra, Arcadians Dance Orchestra, Ray Starita, The Piccadilly Players, The Georgians.
Hankintalistan kärjessä keikkuu vielä Peggy Lee (Fever), Nina Simone (Mr Bojangles), Juha Eirto (Tiikerihai) ja Carola Standertskjöld (Perfidia)
