Enstelumi Ylä-Tapanilassa

Luminen vaippa peittää Ylä-Tapanilan ja ilma on kuulaan keveä. Raikas pikkupakkanen puraisee ja puhdas lumi narskuu läskipohjien alla. Käynti polvesta huolimatta on keveää. Keinuva hidas käynti etenee hitaasti mutta varmasti. Lampun alla yksinäinen hahmo pysähtyy ja vilkaisee taakseen…

Hattuaan korjaten Haataja jatkaa matkaa. Kylätielle jää jalanjäljet joista toinen askel laahaa ja piirtää lumeen omanlaisensa jäljen. Aivan kuin toinen kenkä olisi isompi. Ei se isompi ole, se vain ei nouse enää kuin ennen. Heiluva varjo pienenee kyläteitä kunnes kääntyy Sanomien kulmalta takapihalle. Ulko-ovella Kullervo pudistaa kynnysmaton lumesta ja nostaa pönkkää pitävän harjan nojaamasta ulko-oveen.
Hiutaleet laskeutuvat Ylä-Tapanilaan peittäen sen valkoiseen huntuun. Pihan poikki nelistävä hiiri etsii turhaan läskiä ja levottomasta pyörimisestä jää pihaan pienenpienet ristiinrastiin jäljet. Ylhäällä ikkunan äärellä iltateetä istuessaan suo Haataja ajatuksen kaukomaille ja Siamin perukoille ystävänsä ”Kulma” Ketosen luokse….Liekö missä sekin palmujen alla ?

Ei silti, en minä ensilunta vaihtaisi. En palmuihin. en pitkiin hiekkarantoihin. En kaislavöihin. en turkoosiin laguuniin. Haatajan koti on Ylä-Tapanilassa.
Hopeateen jälkeen leikkaa vinkaiseva puutuolia vasten tikistetty pieru puutalon yläkerran. Ähkäisten kelkkoaa rusto hetekan luokse ja huovan alle…… Hiljainen hokauksen ja ynähdyksen sekainen mumina kertoo omiaan ennen unta: Soon vasallit kelkkamäessä huomenna jos kylmää pitää……..