Kuilun reunalla
Kieltämättä täytyy tunnustaa että korttitalo murtui täysin. Tarkoitus oli että pidetään nk. äijäilta elokuvien ääressä.
Kuinka ollakaan elokuvan edetessä, nuo luolamiehet TÄYSIN herkkyydettömät barbaarit eivät ilmettään väräyttäneet. Mitä tekee Fokker? Romahtaa täysin ja se infernaalinen rutina korvassa kuului varmaan naapuriin asti. Silmät sumenivat täysin ja olin lähestulkoon syyntakeettomassa tilassa, niin alttiina kuin vain ihminen olla voi. Olin äärilaidalla, edessäni pohjaton kuilu ja pudotus häpeään. Pala kurkussa kiristi ja pyrki ylöspäin. Nielemällä ja rykimällä sain sitä vaivoin kahlittua. Ei paljoa puuttunut että se möykky olisi lennähtänyt kurkustani ja täysin pidäkkeetön huutoitku olisi ollut totta.
Istuin kahden kylmän kiven, täysin tunteettomien PASKIAISTEN välissä ja purin hammastani turhaan niin tur-haan.
Valtaisat kyyneleet vierivät poskilla kun elokuvaa oli mennyt vartin verran ja sisälläni asuva ihminen astui karmit paukkuen esiin. Aika ikävä huomata että koetaan kiusallisena minun olennouma, olennouma jota kätkin maailmalta ja varjelin pahalta.
On T-O-D-E-L-L-A ikävää että koetaan kiusallisena mun henkilö ja se ETTÄ M-I-N-Ä OLEN IHMINEN ! TUNTEVA OLENTO !
MÄ OLEN IHMINEN ENKÄ MIKÄÄN KONE SAATANA! MUA KUULUU RAKASTAA! EIKÄ POLKEA TAI SYSÄTÄ !
*krhm*
mä osaan olla…….anteeks.
Gaylord ”Tears In Heaven” Focker.

Kuva lainattu pornograafikko Tarmo “mitättömyys” Pokelan blogista.
Niin… Entä minä?! Huutolaispoika, joka laitetaan istumaan ruokapöydän viereen syömään, kun muut syö herraskaisesti suolakalaa, kokopottuja ja lisukkeita. Minä sain vain hampparinkäyrää ja pehmeääleipää, kunnes pöydästä ojennettiin armopalana pari perunaa.
Lavvantai-illan tunnelma ei ollut kovin korkealla…
Kyllähän leffasta meni maku, kun “eräs” tyrskähtelee ja hytkyy vieressä.
Vai ni……