Ryhtiliike…sinetöity sellainen…

Voihan olla että käytetään kontrahdista tuttua voimassaoloaikaa: toistaiseksi……
Alku on ollut lupaava, kahtena viimeisenä sunnuntaina olen saanut nauttia tulitauosta. Ei itsesyytöksiä, ei häpeää.

-Prelude-

Kaikille, tai ainakin suurimmalle osalle on tuttua musiikki ja mielikuvat tai muistot.

“Hetken olin jossain muualla…
Musiikki ainoana taidemuotona, joka vie sinne minne itse haluat, näytti jälleen kyntensä.”
-Suikkanen Klemetti-

Lainaus kiteyttää mielestäni hyvin sen mitä ajoin takaa.

Walkurenritt tai Die Walkure, Valkyrien tanssi on minulle merkittävä kappale jo ammoisista ajoista.

Aivan LOISTAVA versio kera Valkyyrioiden videossa.
Kolkeikaa mielikuvia,

Nousen kananlihalle kun Valkyyriat :Brünnhilde, Gerhilde, Ortlinde, Waltraute, Schwertleite, Helmwige, Siegrune, Grimgerde, Rossweisse astelevat jylhien musiikillisten aaltojen saattelemana. Alkusoitto kuvaa hienosti sitä horrosvaihetta kun aprikoit oletko elossa vai kuollut, nukutko vai oletko hereillä ? Pieni aavistus sijainnista on, vaan varmaa tietoa ei…..Epäröit avata silmiä……….

Kohdassa 1:30-1:49 on se hetki kun muistikuvat palailevat hiljalleen satiinisessa sirpalesuojassa utuisina kuvina. Loppu huipennuksessa (Kohta 1:46) ensimmäinen haupitsi jysäyttää turpeet taivaisiin korkeana patsaana kun ensimmäinen KIRKAS muistikuva on totta: Silloin iho nousee kananlihalle ja sisäänpäin kääriytyvä veretseisauttava inholinkkari on totta.

Ratkaisut jotka silloin tein erivärivalojen saattelemana tuntuivat niin oikeilta, NIIN OI-KEIL-TA ! Entä nyt ? Tuon muistikuvan myötä on luvassa kevyttä pintatulta ja muutama kasapanos. Alkaa aprikointi miksi ? miksi näin kävi, mitä mietit…..?

Päästyämme kohtaan 3:45 saa riittää. Jylyn keskeltä voitte kuvitella kuinka peitto heilahtaa ja alkaa määrätietoinen askellus kohti keittiötä jossa aamupalaksi nautittu tasoittava Jameson tömssy rauhoittaa rinnassa pomppivaa sydäntä.

Hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Alkaa motitusvaihe ja ulospääsyä ei ole, liikekannallepano on totta ja valojuovat leikkaavat Mosan taivasta residenssini yli… väistelet ammuksia varoen läikyttämästä Jamesonia……Pulivälin jälkeen turrut (4:52) ja kertaat eilisen lasittunein katsein tuijottaen kattoon ja häveten ja inhoten itseäsi.

Koko infernaalinen itseinho ja häpeä toimii preluudina maanantaille jolloin lyötynä laahustat päivätoimeen tienaamaan leipää…..

Miehen elämä on ihan saaterin rankkaa ja aion tehdä lupauksen, lupauksen diskreetistä huomenesta………….

Gaylord M. ” Abgemessen” Focker

Olkaa hyvä palanen sielunmaisemaa: