Kello

Hollantilainen Christiaan Huygens (1629–1695) kehitti ensimmäisen käyttökelpoisen heilurikellon, joka myös Villa Unholaan tullaan saattamaan. Mummoni Helmi Wilhelmiinan kello, jonka Akseli Helmille skaffas, on nyt rakkaudella korjattu ja raksuttaa niin kuin silloin joskus…

Kuinka ihmeellistä onkaan että 1580-luvulla Galileo Galilei (1564–1642) hiffasi, että samanpituisten heilurien heilahdusaika ei riipu painon koosta eikä heilahduskulmasta, vaan se on vakio.

*Kämmenet poskille ja syyyyväääää sisään vetoa joka päättyy keveään NIH ! huokaukseen*

On nimittäin niin, että kellon korjasi kelloseppämestari suvusta. Paljonhan on ihmisiä joille kelloksi käy joku patteritoiminen muovikehys jonka huolenpidoksi ennen roskiin joutumista riittää patskun vaihto.

Villa Unholassa moinen haistapaska, eli ”kertakäyttökrumeluuri” herättää lähinnä hilpeyden sekaista halveksuntaa.

Mummon kello avattiin ja sen huollettiin, osiakin uusittiin. Tarkemmin ottaen niitä jouduttiin tekemään itse. Hopeoitu kellotaulu oli hyvässä tikissä kun siihen ei ole kläämäkäpälät sorminensa sekaantuneet.

Itse kaappi vielä viimeisteltiin puuhoito öljyillä ja mitä kalleimmalla mirhalla. Kellokoneisto itse oli kovin monimutkainen ja seppä sen logiikan kanssa kanssa tovin joutui aprikoimaan saattaakseen sen täyteen lentoonsa. Sitä käytettiin ja säädettiin. Kellon ajassa pysymistä kompensoidaan taulua / Koneistoa (vai mikähän se nyt oli) kallistamalla.

Westminister tyyppi lyö vartin välein. Mainittu sointiväli on paljon käytössä esim. merillä ja näiltäosin ympyrä sulkeutuu. Onhan Meri osa minua eli Havet i Mig. OUTEHELL JEA !

Tarkempi trabortti kera kuvin ja detaljein tulossa myöhemmin.

Aikoinaan kun käsityötaito oli arvossaan, oli kaappikellon seinällekin laitto osa kellosepän tointa. Kello kun käynnistetään seinälle, sitä käännetään siten että heiluri osuu kolmen kohdan mittarissa toiseen ääreen -> kuuluu NAKS. Välitön siirto toiseen ääreen josta kuuluu niin ikään NAKS.
Vasta sitten kello keskitetään 0 asentoon. Meilläpäin asioita tehdään niitä kunnioittaen ja arvossa pitäen. Katoavat taidot jotka mahdollistivat mitä moninaisimman mekaniikan virheettömän käynnin, ovat mielestäni ylläpitämisen ja kunnioituksen arvoisia seikkoja. Kelloseppä sen minullekin tulee asettamaan perinteitä kunnioittaen

Paljonhan ihmiset leikkaavat, liimaavat ja ostavat uutta kahden markan roskaa roskan tilalle.

Kello muuten vedetään kerran viikossa. Joka maanantaiaamu Villa Unholan täyttää yninän ja maiskutuksen sekainen tossujen kahina joka päättyy RAKS-RAKS-RAKS vetoääneen…Jo kohta vesi porisee ja onkin pannukahvin aika……..

Sitäpaitsi: En ole koskaan tottunut digitaalikelloon. Silmiin särkee se iljettävä vihreä numero joka tuijottaa……