Neulansilmässä
Eilinen päivä oli raskas, jouduinhan siirtämään nokanderin lyhyehkölle kuntoutusjaksolle. Näköjään tämä kevät aikaansaa anarkiaan taipuvaisen psyykkeen epavakaaseen tilaan.
Sitten itse asiaan: Profiilinkohotuksen myötä olen taas yhtä kokemusta rikkaampi, joten olkaa hyvä:
Sensitiivi Fockerin matka taiteen neulansilmään ja hiukset nostattavien aarioiden pyörteisiin.
Eilinen Oopperailta oli aivan loistava. Satavarmasti menen uudestaan, sen verta oli elähdyttävä kokemus. Isopomo Viikistä osasi oivallisesti ohjastaa, kun mietiskelin mahdollista asuvalintaa ja sen soveliaisuutta.
Oopperaan mennään rentoutumaan eikä pukeutumaan.
Eittämättä oivasti muotoiltu. Mitä rentoutumiseen tulee, itselle tuli puutostila kun ei ollut Ekholmin arkkua, tyynyjä ja villasukkia. Siitä miinus.
Paikalla oli monenkirjavaa leisuuria ja distribuutio oli laaja. Tyrmääviä leidejä, Kissoja, Lauttasaaren mummoja turkeissaan sekä myös arkisempaa Mellunmäki slipoveriosastoa.
Parvelta kaikki näytti hyvältä ja oli äärimmäisen nautittavaa kautta linjan. Väliajalla nautittu Viski rauhoitti tunnemyräkän kourissa pyristelevää rintaa, eikä Kamferitippoja tarvittu.
Herrasmiehenä aprikoin hetken josko kahvin aveciksi tarjottu Amaretto olisi liian ehtivää fröökinälle vaan ei. Pohjakosketukselta vältyttiin ja kokonaisuus pitäytyi hyvän maun rajoissa eikä elettäni tulkittu lian tungettelevaksi tai rohkeaksi. Vaikkakin saatan ajoittain melkoinen uskalikko ollakin.
Toki on paljon kihomatoja esim. Mäntsälässä (persferiassa) joille moinen hulppeus on snobismia. Mitäpä muuta voisi pyllistävältä persklovnilta odottaakaan näin kansojen risteystä mukaillen. Luonnollistahan se kai on, kun oma ajankäyttö ja puitteet ovat kärsineet jo vuosia vakavasta atrofiasta. Vaikean ja pitkäkestoisen minäköyhtymisen seurauksena on terä dynamiikalta lyöty kiveen ja santa viskattu rattaisiin.
Eikä unohdeta anaalipenetraation jälkeisen tunnemyräkän kourissa kiemurtelevaa ahdaslonkkaista hattarapaakkua. Jaska on niinikään on tuominnut profiilinkohotukseni ja niltäosin julkisesti potkaissut kommenteillaan itseään munille. Antaa kaverin teloa ihan itseins toimesta itseään, joten ei aihetta varsinaisille toimenpiteille. Sitä paitsi, moiseen epäkuranttiin ainekseen ei välttämättä eheytys pure. Kura on kuraa ja kaunis paperi ei paskasta konvehtia tee.
Edellä mainittujen nimimerkkien läsnäolo ei kyllä haisaappaat elämäntapaimperiumin profiilia nosta. Vaan minkäs teet, trendisetterin on oltava edelläkäviänä epäonnistujille ja jätettävä jälki historiaan.
Postskriptumi
Suosittelen varauksetta Oopperaa kaikille. Mielissä onkin jo tittelikirjon laajennus ja Presidentti, Tapiiri, nähtävyysmatkailija ja pyhiinvaeltaja saanee vielä kulttuuriattashean rinnalleen…..
Gaylord M. ” Elegante Intelligenzione” Focker
Nukuit ja piereskelit koko esityksen ajan.
Tämä kirjoitus vastasi erinoimaisesti edelliseen kysymykseeni…. PTHYI!!!!
Ai tähän ?
“Millainen on sun suhde Vuoriin? Oletko sinäkin Vuorten Mies?”
Sähän tiedät että mun toinen luonto on vuori
quote:Sähän tiedät että mun toinen luonto on vuori
Kyllä tällaset oopperajutut saa mut helposti ajattelemaan jotain ihan muuta
Sillä ainoa ooppera jonka minä, Susi, Vuorten mies ja Merenkulkija kuulen, on Tuulen tuiverrus. Se kertoo minulle aina että olen kotona. Ja milloin puloltani eksyn se mut ohjaa takaisin… Tuuli on mun opas ja rakastettu, ja Susi on minun luontoni.
Kai sä saateri ymmärrät ettei estetiikka itseisarvona ole toinen toistaan poissulkevia…..
Se muuttaa muotoaan kuin tuuli, kuin toukka joka muodostuu koteloksi ennenkuin siitä syntyy kaunis silmiä hivelevä neitoperho. Se perho jonka siiven isku saattaa muuttaa maailman, se perho jonka liito on katoavaisuuden reinkarnaatio.
*kuiskaten* se perho jonka on yhtäkuin hiljaisuus. Samuraina sun tulisi tietää että malja on tyhjennettävä. Jos sun malja on täysi ei sinne mahdu lisää….. Hiffaatsä.
Jaskalle :
Miyamoto Musashi (jap. 宮本 武蔵, 1584 – 19. toukokuuta 1645) oli samurai ja ehkäpä kaikkien aikojen kuuluisin rōnin. Hän kasvoi orpona samurain poikana, eli elämänsä kurinalaisesti ja kulki samurain tietä. Hän tutustui myös muihin taitoihin kuten kalligrafiaan. Kuuluisan kirjansa 五輪の書 (Gorin no sho, 五輪の書) mukaan hän painottaa, että samurain täytyy tutustua miekan lisäksi myös kaikkiin muihin taitoihin. Musashi arvosti rehellisyyttä, nöyryyttä ja kovaa työtä.
Musashi on japanilaisille “kensei” eli miekkapyhimys. Musashi antoi bushidon seuraajille ohjeita, joista löytyy kehotus estetiikan harjoittamiseen ja myös teeseremonian periaatteita. Musashin ohjeena oli olla laiminlyömättä pikkuasioita ja olla tekemättä mitään turhaa. Hänestä tuli käsityön sekä taiteen mestari ja hänen tekemänsä maalaukset ovat Japanissa arvostettuja. Omien kirjoitustensa mukaan Musashi alkoi ymmärtää strategiaa ollessaan viidenkymmenen. Viimeiset vuodet hän vietti erakkona luolassa, jossa hän kirjoitti kirjan Gorin no sho.
1. Ajattele rehellisesti.
2. Tie on harjoittelemista.
3. Perehdy kaikkiin taitoihin.
4. Tunne kaikkien ammattien Tiet.
5. Erota maallisten asiain hyöty ja tappio.
6. Kehitä vaistomaista arviointia ja kaiken ymmärtämistä.
7. Havaitse näkymättömät.
8. Kiinnitä huomiota myös pikkuseikkoihin.
9. Älä tee mitään turhaa.
- Miyamoto Musashi
En sit perkele tiiä. Täs on ollu vähän kaikenlaista :\
8. kohta on ehkä se tärkein!!!!! Ä-ÄPS!
Saanen tiedustella mitä Herra Suurentaiteen Ystävä tarkoittaneen kommentilla “Mellunmäkeläisellä slipoveriosastolla”, vihjaatko kenties meikäläiseen, jonka asuinpaikkana toistaiseksi on vielä tuon Mellunmäen naapuri, LÄNSIMÄKI? ja siten epäolennaisesti lokeroit “kaikki sillä sektorilla asuavat” slipoveriosastoksi?
Kun nyt puheeksi otit, niin Mellunmäki nyt oli sellainen veto joka olisi voinut olla ihan mikätahansa paskahuussi. Äetsä, Kälviä, Rymättylä, ihan mitä vaan. Kun nyt puhuttiin rakkaan Töölönlahden kulttuuripyhätöstä, pitäydyin lähimaisemissa. Länsimäki yltänee märeeseen riuku
Hmmm… …kun kerran ooppera tuntui miellyttävän, niin kannattaa kokeilla myös balettia. Minä en suosittele noista perusjutuista Joutsenlampea, koska minun mielestäni parempi avaus genreen on Pähkinänsärkijä - samaa Tshaikovskia molemmat, mutta Pähkinänsärkijässä on mielestäni enemmän vetoa (draivia, sanoisivat kai nämä nykybeatnikit). Yleensä Oopperassa Pähkinänsärkijän esitykset sijoittuvat joulun tienoon sesonkiin, eli valmistautumiseenkin on vielä aikaa.
Selkäpiitä ja tunteita repivä ooppera on mielestäni Puccinin Madama Butterfly, jota suosittelen lämpimästi ja huomioon kannattaa myös ottaa vanhempi ooppera: renesanssin ja barokin välimaastoon sijoittuneen Rameaun Anacréon on uskomaton musiikillinen ilotulitus - valitettavasti Anacréon ei kuulu isojen oopperoiden vakio-ohjelmistoon, vaan itsekin olen kuullut kyseisen teoksen joskus 20 vuotta sitten suomalaisten, tästä musiikin alueesta kiinnostuneiden, huippumuusikoiden esityksenä yliopiston juhlasalissa.
Mutta joka tapauksessa, onnea oikein valitulle tielle.
Unohdin mainita Stravinskin kevätuhrin, joka on ollut mielstäni yksi parhaista Oopperassa näkemistäni baleteista. Muutama vuosi sitten oli Kansallisbaletti tehnyt suurtyön rekonstruoidessaan alkuperäisen Nižinskin koreografian ja originaalipuvustuksen. Jos se tulee uusintaesitykseen, se kannattaa ehdottomasti käydä nauttimassa.