Elämme jännittäviä aikoja Villa Uholassa. Kirkkaimpana johtotähtenä on interiööri, jossa kiire ja vilkka loistaa poissaolollaan. Ei siksakkia sahaavia pörssikursseja tai paniikissa pantattuja kultaunsseja.
Satunnaisista sietokyvyn ylimitoituksista ja pohjakosketuksista huolimatta, pyrkimykseni Unholan harmoniakertoimen kohottamiseksi jatkuu. Vaikka subliimin ja Epikuroksen puutarhan välinen tunnelma onkin veitsen terällä taiteilua, jatkan määrätietoiseti kohti kirkkainta kruunua. Lopullisen voiton preluudia soittaa kuitenkin dilemma. Mitään peruuttamatonta ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut.
Villasukat, pannukahvi ja rusinaletta? Suolakalaa, Akvaviittia ja mätipeti? Seinälle villisianpää ja rinnakkaispiippuinen Baikal? Lipastolle Ylioppilas- ja rippikuvia kera puolihuolimattomasti siihen jätetyn kauppakamarin rintaneulan? Setteripatsaat olisivat ylevät.
Entäpä jos Lipaston ovileikkauksiin kylän puuseppä kaivertaisi silhuettini. Olisihan se jotain jos olisin reliefityyppisesti esillä, eikö? Materiaali vaan ei tee kunniaa ja mulle marmori ja pronssi on ollut aina SE juttu, ihan aina. Tällainen mä vaan olen, voit sitoa minut…..NNNGGHH!!
Josko lopputulema kaverruksen osalta olisikin minulle merkittävien läheisten Claucius Domitius Ahenobarbustuksen ja Marcus Aureliuksen piirteet. Ne aateloisin mitä hienoimmalla lehtikullalla.
Lipaston päälle ratsukkopatsaat? Bukefalios, Marengo tai Vizr? Karsee dilemma taas
Johtunee vähäisestä, ellei peräti olemattomasta rintaruokinnasta vauvaiässä tämä kummallinen päättämättömyys…..
Senkki jokatapauksessa löysi paikkansa ja siinä se jököttää.
Saavutettu säilöntä- ja seinätila otetaan ilolla vastaan. Keskimmäinen kaappi pitää sisällään tositelaatikon. Lukollinen ovi mahdolistaa näiden vaiettujen asioiden olemassaolon.
Väliaikaisratkaisuna toimii kuvan tilppehöörit. ne varmasti tulevat vielä muotoutumaan pala palalta.
Alustavasti olen suunnitellut seinälle muutaman historian suurmiehen kuvaa mustavalkeina. Eric Honeckerille muunmuassa on paikka varattuna.
Kelpaa kuunnella, *raskas kaihoisa huokaus* paljon on muistoja reissuilta Parhaat luonnollisesti niiltä pidemmiltä.
Voitte helposti mielissänne kuvitella, kuinka kylpytakissa tanssahtelen Hercule Poirot viiksissä pitkin Unholaa täällä ennenkin esiintyneen laulu ja soitinyhtyeen tahtiin. Kipale on kauneinta Claypoolia ja siksi se ansaitsee kunnolisen kuuntelun joten ottakaa hyvä asento ja nauttikaa videosta.
Senkistä on nyt tehty kaupat ja nyt arvotaan meikäläisen kotonaoloaikojen ja kuljetusten yhteensopivuutta.
Uuden senkin värimaailma asettuu Akaasiverhoillun tietämille. Väriliuku siirtyy vaaleasta tummempaan siten, että maton vaaleimmat kuviot tummalla taustalla johdattaa sävymaailman sulavasti Ekholmin arkun kautta tummemmanpuhuvalle sohvalle.
Mielestäni onnistunut sisustuksellinen manööveri ja näin päädyttiin hallittuun kokonaisuuteen Conqueror Ball Roomin osalta.
Dormitorion täyttyessä liialti, päätin ottaa kiinni tarjouksesta. Otin TV:stä tutun tikun ja kannettavan. Nyt lähtee rohjakkeet hevonkuuseen.
Ei hirveästi ole iskenyt negascannailu kun se maskikin on paskana. Samoin raskaat tilaa vievät koneet saa lähteä. Mitään Gallerioita en ole päivitellyt, enkä aio päivittääkään. Nettiin en ole laittanut oikeastaan kuin kännykkäkuvia, nekin dynaamilla sekä vietynä että muokattuna. Teen kuvat pimiöllä manuaalisesti ja laitan ne kansioon. Jos joku niitä haluaa katsella, tulkoot käymään. Saatan laittaa pöytään vaniljakranssin ja mitä hienointa pannukahvia kuumana.
Kympin lisäsatsauksella kuussa saan paremman yhteyden ja kätevän läppärin jolla käydä satunnaisilla pankki asioilla. Samoin Cd-levyt sujahtaa sinne ja pienenpienet lisäkaiuttimet mahdollistaa ”hissimusiikin” loputtoman loopin, mikäli niihin päädyn rahisevien klassikoiden sijasta…
Möllöttäessäni Lauantaita tulin viimeinkin lopputulemaan jota jo tovin olen aprikoinut. Toimisto, eli Internet siirtyy Dormitorion puolelle ja Conqueror Ball Room saa näiltäosin kaivatun lisätilan senkille.
Synergiaetuina mainittakoon Vinyyliklassikoiden siirtyminen leikkauksin koristeltujen ovien taakse ja näinollen niiden säilöntädilemma sinetöityy.
Akaasiaverhoillusta poistan jalat. onhan ne irroitettavissa ja nostan sen senkin päälle lepäämään. Luonnollisesti senkille laitetaan rippi ja ylioppilaskuvia pitsisen liinan lisäksi. Myös kätevyysosamäärä nousee tuntuvasti Omegan esteettömän kulun myötä. Ei sivuun nosteltavia levyjä vaan sulava liuku pitkin parkettia on totta.
Baarikaappi eli isäni tekemä renginkaappi siirtyy pois seinältä toistaiseksi määräämättömäksi ajksi. Vapaalle seinätilalle on mahdollista lisätä kuvia tms….
Kunnollisuusprosessien menestyksekäs jatko mahdollistaa varojen siirtämisen antiikkiin. Parin kolmen perus Angriffin hinnalla tuo senkki siirtyy Villa Unholan klassikkovinyylien kätköksi….
Profiilinkohotus on jatkunut onistuneesti ja olen jättänyt jopa iltakaljat. Ne pari jotka otettiin istahduksen yhteydessä. Angriffeja ei sen villinlännen keikauksen jälkeen ole näkynyt. Tässäkö sitä nyt mennään? Mitä seuraavaksi? Eläketieto lehden tilaaminen? Nicorettehoitoko? .
Täytynee reknaa paljonko slabaria säästyy, josko siitä kipinää nuuskan lopettamiseen…..Sen kanssa vaan pitäis olla riittävän motivoitunut ennenkuin sen aloitaa.
Mitään en NUUSKAN SUHTEEN lupaa, vaan josko laskisi kulungit noista sivuhyödykkeistä ja liiskaisi possuun sen summan…
Näyttäis siltä että Suomi heilahti sitten taas maailmankartalle, eikä ihan positiivisessä sävyssä. Saunakisoja kun ihastellaan maailmalla kuinka saaterin tyhmiä Suomalaiset onkaan. Samaan aikaan täällä saunaterassit täyttyy reuhaajista kun kovat jätkät listii ryssän saunomalla. Mikulle kiitos vahvasta mielikuvasta.
Saunaterassi, Kossua, kiltäviä kunnon kölillä varusteltuja ÄIJIÄ ja vihdasta liiskaantuneita koivunlehtiä seljissä. Remakkaa naurua, “johan on perkelettä” ja HK:n sinistä………eijjumalauta
Iltalehden nettiversiossa kysellään romuttuiko suomikuva? en usko, vahvistui vaan veikkaisin…
Villa Unholassa satsataan kodinelektroniikkaan ja uusi pölyimuri on totta. Kaikestä päätellen ekta DDR tuote ja tekniikaltaan kestävää. Vähän on paljon ja yksinkertainen kaunista. Monen toiminnaltaan puutteellisen korvaa estetiikka ja hivelevät linjat. Näin myös tässä ja monessa muussakin tapauksessa.
Patterikellon korvaa hienosti kerran viikossa vedettävä sointuihme seinällä. Kameroissa selkeät valinnat edesauttavat haluttua lopputulemaa. Akaasiapuisen lämmin ääni piirtää klassikoita silloin kun on aika hengähtää.
Etsin muuten Villisian päätä seinälle. Sellainen löytyikin vaan se pahkeinen oli jo myyty. Mikäli joku teistä blogia lukevista persklovneista sellaisen tietää myytävänä olevan, ilmoitelkaa ihmeessä. Samoin verhojen pitkätissinen ompelijatar on haussa. Laittakaa valokuvaa tulemaan. Ompelutaidoista viis, ketä se kiinnostaa? Mikäli päädymme rekrytointiin, voin kyllä teeskennellä olevani tyytyväinen verhoihin.
On lokaria……
Voimakytkin
Ainiin, meinasi unohtua: Haistakaa paska, riittää kun myötäilette. En takerru, saivartele tahi muuten vaadi mitään rehellisyyttä, enkä ole kiinnostunut mielipiteistänne. Tässäkin asiassa olen valmis tulemaan puolitiehen vastaan….
Aika vahvaan ukonilmaan päättyi loma. Anteeksi siitä, en minä pahuuttani. Herkillä mennään täällä 8-16 toimessa….Onko kukaan niin paljon lomaa vailla kuin lomalta juuri palannut?
Edessä on karmaiseva pitkä ja pimeä syksy harmaan jatkumon kourissa……
Hyppynä tuntemattomaan aloitin matkani kohti Mosaa. Täysin luonnon armoille vei tie ja mitään tietoa ei ollut vaaniiko kaseikossa kaameampi kuin mikään saksan epäsäännöllinen verbi, joku joka tappaa ja sanoo olevansa Serbi.
Tästäkin huolimatta vei Shovelias kohti kotia, kohti Unholaa jonka kellon joka Maanantainen veto jäi vetämättä lähtöpäivänä. Sen kellon jonka lyötyä väitän kuulevani mummon kutimet….
Edessä on matka läpi synkän kaseikon kohti Puumalaa. Sieltä Imatran, Lappeenrannan ja Kouvolan kautta kotiin. Onneksi alla oli Shovel nimittäin sillä jos jollain susihukan ihminen perii.
Koskaan et voinut aavistaa minkälainen vaara minkäkin mutkan takana vaanii. Suursaimaan ympärillä maisemat vaihtui ja Kiurun laulua säesti pikku järvien tuhannet prismat ja piikiven kiteily. Lietveden pengertiellä väitän kuuleeni kehrääjälinnun…..
Lahdessa viimeinen tankkaus ennen kotia. Sinne olisin jäänyt jos alla olis ollut Kicksitön Evolutioni tai Twin Cami koni. Noh, potkustartista saa aina mahottomat Kicksit. Älkää kysykö miksi, vastaan siksi……..
